Keisarillinen palatsi

Meillä oli aamuvaraus Tokion keisarillisen palatsin puistoon. Turistini eivät oikein innostu turistiryhmäkohteista, mutta tänne sain heidät houkuteltua. (Liput pitää varata hyvissä ajoin etukäteen.)

Sain heidät houkuteltua myös syömään pieneen mutta erittäin suosittuun paikkaan. Sanoivat, että eivät ikinä jonota mihinkään ruokapaikkaan puolta tuntia, saati sitten kolmea varttia, ja vähän vihjailivat että parempi on olla hyvää ruokaa....  Ei minusta tuo jonottaminen ollut ollenkaan vaivalloista. 

Kun ruoka-annokset kolahtivat nenän eteen niin tuli todettua että ehkä jonottaminen tällä kertaa kannatti.

Kokeilta onnistuu näppärästi useammankin annoksen tekeminen samaan aikaan.

ja kahvia jälkkäriksi. Tietenkin

Illemmalla lähdettiin katsomaan lähipuistoa.

Kierros jäi tosin aika lyhyeksi, kun tuli kuulutus että puisto suljetaan. Portit tosiaan menivät kiinni vähän neljän jälkeen. Käväistiin vielä katsomassa vähän maisemia Tokion metropolin hallintorakennuksen näköalatasanteella. 

Seuraavaksi: Tokio

Sittenpä taas juna-asemalta paikkaliput Shinkansen-junaan (junapassi on todellakin kätevä, voi hakea paikkalipun veloituksetta tai mennä ns. vapaisiin vaunuihin). Matkavauhtikin on ihan passeli. 

Tokion majapaikka

Tänään ei varsinaista turistikierrosta vielä lähdetty tekemään, vaan kierreltiin kaupungilla ihmettelemässä. Kuuluisa Hachiko-patsas piti käydä näyttämässä. Paikalla on jatkuvasti noin satakymmentämonta ihmistä, ja poseeraaminen on melko vaikeaa... 

Eilisen olutbaarisivun avulla löytyi myös Goodbeer Faucets

Jos olette ihmetelleet miksi monessa kuvaassa näkyy valkoinen pyyhe, se johtuu siitä että Japanissa on tapana antaa kuuma käsipyyhe, kun saavutaan syömisen/juomisen äärelle. Tällä pystyy pyyhkimään mukavasti katupölyn ja väsymyksen pois käsistä ja kasvoista. 

Huomenna taas huomisen kujeet! Nähdään.

Puistoilua Osakassa

Aamun rutiineihin kuuluu kahvi. Löysin hienon kahvisivun, josta löytyy suosittuja kahviloita. Lista päivittyy Instagramin perusteella. Yksi löydöistä oli majoituksen lähellä oleva Lilo Coffee Roastery. 

Lilosta suunnistettiin kohti Tennojin eläintarhaa. Keli oli kuitenkin niin lämmin, että kiertely ihmismassassa ei kauheasti opastettaviani kiinnostanut. Onneksi tiesin, että samalla alueella on myös upea puisto, Keitaku. Puistoihin on yleensä (mitätön) sisäänpääsymaksu, ja ilmeisesti tästä syystä monet turistit jättävät puistot väliin. Niin tälläkin kertaa.

Muutama poseerauskuvakin piti ottaa, taas ... ...

Nyt alkaa olla puisto minun makuun. Sopivan kokoinen kallio ja hyvän korkuinen puu. 

Puiston jälkeen katseltiin myös Tennojin aluetta muutenkin. 

Ruokaa pitää saada, tällä kertaa päädyttiin vähän perinteisempään annokseen. 

Ehdotin että käytäisiin vielä kerran kirsikankukkia katsomassa, mutta puisto olikin jo kiinni. Nopeasti kukat lähtevät lakastumaan.

Turhautumista poistamaan tarvitaan olutta. Tämän avulla löytyi Kamikaze-baari. Tästä saa muuten myös appsin puhelimeen... ...

Muutaman oluen jälkeen on aiheellista painua petiin, huomenna pitää vaihtaa kaupunkia!

Maakuntamatkailua

Tänään ajattelin että lähdetään käymään Kobessa ja Hiroshimassa. Kuulin että edellisellä reissulla molemmat paikat olivat herättäneet paljon ajatuksia. Osakasta kun on kätevä kurvata nopealla junalla paikasta toiseen.

Aamukahvit nautittiin Kobessa.

Hieman kierreltiin paikkoja, ennen lounasta. Ilmeisesti minun tehtävä on myös poseerata kaikissa hölmöissäkin paikoissa, kuten puiston polkua valaisevassa lampussa...

Lounas nautittiin paikallisessa pihviravintolassa, Wakkoqussa. Ruoka oli oikein hyvää, mutta turistit mainitsivat että ehkä edellisen kerran ruokapaikassa, Moriyassa, oli vieläkin parempaa.

Hiroshinan juna-asemalla oli taas vastassa paikallista teollisuutta. Turistit kertoivat minulle että edellisellä reissulla tällä paikalla oli Axela-malli, jota on tänä keväänä ja kesänä näkynyt Suomen teillä. Ehkä tämäkin muutaman vuoden päästä?

Se paikka.

Kaupungissa on myös paljon muuta, oikein eloisa ja äänekäskin kaupunki.

Illalliselle mentiin Okonomi-mura -taloon. Täällä on monta kerrosta pelkkiä ravintoloita ja kaikki niistä myyvät samaa ruokaa. Tämä oli niin sottaista puuhaa, että kameraa ei esille liiemmin oteta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan, reseptejä löytyy myös netistä helposti.