Ja nyt suuntaamme Kiotoon. Ennen sitä, teemme pienen koukkauksen tehtaassa. Tällä kertaa kyse on viskitislaamo.
Mukavasti tietävät, että turisteja tulee joka puolelta maailmaa, ja ovat laittaneet kylttejä heti juna-asemalta oikeaan suuntaan. Tännehän pitää etukäteen varata liput, ja niitä on erittäin vähän saatavilla joka päivälle. Nyt kävi niin, että tislaamon puolelle ei enää lippuja ollut saatavilla (kuukausi etukäteen) mutta museon puolelle niitä vielä sai. Joten tyydymme peruskierrokseen museon puolelle.
Sielläkin riitti nähtävää.
Tästä tilasta käytettiin nimeä "kirjasto"
Talon viskejä on myös maisteltavissa, hinnat olivat välillä "naurettavan halpaa" ja "jösses minkä hintaista".
Pakollinen pihakuva
Niin. Kioto. Se oli tämän päivän kohde. Joskus joutuu junaa odottelemaan, ihan viitisen minuuttia.
Lounashetki Nishiki Market -alueella
Matkaoppaalle oma olut, kiitos.
Toinen turisteista oli erityisen kiinnostunut langoista. Niinpä ohjasin hänet Habun lankakauppaan, tarkistelemaan eksoottisempia kuituyhdistelmiä, kuten kuparia ja bambua, tai terästä ja silkkiä. En ole aikaisemmin vielä törmännyt hänen kaltaisiin ihmisiin, mutta sain sen käsityksen että on epäkohteliasta esitellä "saalista", joten näytetään pari kuvaa itse kaupasta.
Ja koska teekauppa oli siinä lähellä, käytiin myös siellä.
Bambumetsä oli myös yksi tärkeä matkakohde. Bambut ovat kuulemma tuttuja, ruskehtavia ohkaisia riukuja onkivapoina tai kukkakeppeinä, tai sitten säilyketölkistä wokkiin kipattuina. Niinpä ajattelin että on tärkeä näyttää myös niitä oikeita bambuja.
Pitää kuulema poseerata... Matkaoppaan homma on oikeasti joskus tosi rankkaa.
Osakasta vielä vähän iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Tällä kertaa turvauduttiin juna-aseman kupeessa olevan ravintolan antimiin eikä alettu väsäämään enää mitään itse.
